Hippimamman arkea

No niin hei!

2011-03-14T18:42:00.000-07:00

Jos olit etevä löysit tänne :D Tai eihän se edes ollut kovin vaikeaa, jos osaa googlata. Ilmoittauduin siis deittisivustolle joskus parisen viikkoa sitten. Katsotaan nyt mitä tuosta tulee, paljon on tullut jo vähemmän kiinnostavia yhteydenottoja, ja pari ihan hyvääkin. Eihä sitä koskaan tiedä... joka tapauksessa jos nyt olet sieltä palstalta minut napannut, niin oli siinä googlen eka sivulla muitakin paikkoja mistä nyt voit löytää minut. Tämä ei ehkä ole se parhain vaihtoehto :D Laitanpa vielä säällisemmän kuvan tähän eka sivulle niin et heti kauhistu. ;) Tuli vähän nörtti kuva, mutta kestä...

2010-08-25T09:50:00.000-07:00

Tein huvinvuoksi viestiketjun suositulle mammojen sivustolle erilaisista vaatetyyleistä. Otin itsestäni kuvia erilaisissa vaatteissa ja tässä yksi suosituimmista kokonaisuuksista :D anteeksi vain, ei yhtään mun tyyliä hih...

Huh huh tätä hellettä... ihananaa :)

2010-08-14T02:14:00.000-07:00

On vierähtänyt aikaa sitten viime postauksen. Nyt sitten ajattelin varkain tulla kirjoittamaan kun lapset katsovat vatsat täynnä dvd:tä ja syövät karkkeja.
Eilen tunsin itseni jo päivähoitajaksi sillä parhaimmillaan huomasin antavani 7:lle lapselle juomista, syömistä ja laastaria... pyöriäkin taisin taas fiksailla. :D 4 lasta tänne sitten jäi yöksikin, ja ovat varmaankin iltapäivään asti <3 tänään on sitten vuoronvaihto, sinkkumammat auttavat näin toisiaan. Tässäpä kuva omista ja ystävän naperoista, ihania ovat kaikki...
Vielä olisi ohjelma illalle muuten auki, tosin alkuilta menee ehkä siivouksen ja sisustamisen merkeissä. Kohta kahvia naamariin niin sitten voisin alkaa urakoimaan. Tänään makuuhuone/työhuone järjestykseen, lastenhuonetta en enää yritäkään järjestää, se näyttää aina parin tunnin päästä samalta kuin ennenkin vaikka sitä miten puunaa. Ensiviikolla toivonmukaan saan omat rästissä olevat koulutehtävät tehtyä, kun porkkanainen aloittaa eskarin ja nuppunen on hoidossa. :) Pitää sitten taas postailla lisää...

nykytaidetta...

2010-04-04T12:48:00.000-07:00

Kuvassa on pomppupallo, tissiliivin täytteet (minulle tarpeettomat) :D ja kukka. Kuvan on napannut ilmeisesti Porkkanainen ja tytöt ovat yhdessä tehneet taideteoksen.

Näyttötyön valmistus

2010-03-20T02:57:00.001-07:00

Tiistaina alkoi näyttö. Esivalmisteluita tein useana päivänä ennen näyttöä. Minulla oli myös maanantai tiistai ja keskiviikko lähipäivät koulussa, joten näyttöä oli tiistaina ja keskiviikkona koulupäivän jälkeen illalla. Rankkaa oli mutta olen parhaassa työvireessä aina iltaisin joten oikeastaan iltanäyttö sopi minulle mainiosti. Torstaina ja perjantaina näyttö oli normaali koulupäivä. Ensin valmistin kierrätysmateriaalista koristetyynynpäälisen. materiaalina oli kirpparilta ostettu colours off benetton pooloneule. Hohon sitten neulahuovutin kruunun jossa oli timantteja. Olin tehnyt muutamia muitakin luonnoksia mutta harkinnan jälkeen päädyin yksikertaisinpaan, kun aika oli rajallinen. Neulahuovutus on minun kohdallani ainakin erittäin hidasta. Ensin siis mittasin neuleen keskikohdan merkkasin teipeillä ylä ja alareunan mihin aloin huovuttaa kruunun varjostukset ja timantit sitten siihen päälle. Lopuksi leikkasin ylimääräiset pois ja ompelin tyynyn kokoon sivusaumoihin en tehnyt mitään. Hihansuista tein pääliseen nauhat. Toinen osa näyttötyöstä. Verhot lasten huoneeseen äidin uuteen kotiin. Jonne myös tyynynpäälinen tulee. Ensin ompelin verhot. Piirsin aplikaatiokuvat itse ja tein niistä kaavat, mutta maapalat on ihan vapaalla kädellä tehtyjä. Sitten vain leikkaus, liimaharson silitys, Yksityiskohtien ompelu ja kuvat kiinni verholle. Aplikoinnissa menikin sitten viimeinen päivä kokonaan.

Ystävänpäivä

2010-02-14T09:51:00.000-08:00

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Tässä kuvakokoelma meiltä :)

prinsessojen huone

2010-02-11T01:26:00.000-08:00

Tässä kuvia lastenhuoneesta tällä hetkellä, mutta ajattelin pian vaihtaa vähän retronpaa :D Ruskeaa, punaista ja keltaista ja vihreää, no kai minä voin himpun vaaleanpunaista jättää ;) <3

Leipomusvimma illalla...

2010-01-21T12:46:00.000-08:00

Juuri otin uunista. Kello on kohta jo 11 illalla.

Gluteenittomat kookosmuffinit: äsken keksitty ohje :P

Kauhallinen voita.
Kauhallinen sokeria.
-sekoita

Sekoita kauhalliseen gluteenittomia jauhoja 1 teelusikallinen (noin) leivinjauhetta
-Lisää voi-sokeriseokseen.

Kauhallinen kookoshiutaleita
-lisää taikinaan

1 muna
-sekoita taikinaan

n. 2 ruokalusikallista maissijauhoja (ei maizenaa)
-sekoita taikinaan

Jaa taikina muffinivuokiin, vuoat puolilleen.

200 astetta ja n. 10min.

Löytö kirpparilta tänään...

2010-01-18T13:44:00.000-08:00

Tässä on kokoelma minkä ripustin teeveen yläpuolelle, sillä siinä paikalla oli aiemmin kolme isoa taulua, mutta tv peitti niistä osan, ja taulut eivät oikein sopineet olohuoneen värimaailmaan. Sisko antoi niille uuden kodin :)

Olen jo pitkään ollut niin kyllästynyt olohuoneen valaisimeen, kun se ei vain ole minun tyyliä yhtään. Tänään sitten ystävä kävi kylässä ja kyseli mistä valaisin on ostettu ja niin... siitä sain idean. Ystävä saa entisen valaisimen ja hän ehotti että käydään kirpparikierroksella etsimässä minulle parempi.
Ja voi kyllä, siellä se oli minua odottamassa, ihana ufon näköinen valkoruskea valaisin. :)
Aika hämärä tuo olohuone nyt on, kun tuo ei oikein valaise laajalti, mutta enköhän jonkun ratkaisun löydä asiaan, päivällä kuitenkin paistaa niin ettei valoja tarvita, ja ehkäpä olisi paikallaan jotkin seinävalaisimet tai spotit...hmmm... täytynee pohti asiaa. Olen niin kovin ihastunut tuohon <3

Tässä entinen valaisin

Tässä uusi ihanuus

..............................Kettuilija.....................

2010-01-17T14:19:00.000-08:00

Anteeksi kaikki ystävät, kaverit ja rakkaat... jos olen sinulle v****illut! Olet joko loukannut minua syvästi ennen sitä, tai olet ymmärtänyt minut JOLLAIN LAILLA väärin. Jos v****ilen niin, että nauran päälle, en ole tarkoittanut sitä v****iluna vaan läppänä. Sano jos olen sinua loukannut, tai sano että olipa ilkeästi sanottu... en muuten voi tietää.
Jos sanon jotain että "olipa hyvin sanottu", tai "onpa hieno paita" tai jotain muuta kommenttia sellaiseen josta itse olet mielissäsi tai ylpeä... en tarkoita pahaa enkä v****illa sinulle vaan sanon tämän ihan kohteliaisuutena... Yleensä minulla on tapana sanoa kaikki suoraan, varsinkin jos jokin näkemäni tai kuulemani minua miellyttää :)
Ja jos jokin sinun huonommista piirteistäsi tarttuu puheeseeni usein tai teen siitä vitsin, en silläkään tarkoita pahaa, vaan yritän vain repiä asiasta huumoria.
Olenhan itsekin AINA myöhässä, unohan USEIN kaikki tapaamiset, hävitän USEIN kaikki tavarani, kotini on PUOLET AJASTA sekaisin... eli näistä saa heittää mulle läppää ihan rauhassa, kunhan se kettuilu ei ole pahansuopaista. KIITOS kun sain avautua! Kaikilla meillä on huonot ja hyvät puolemme, kunpa vain osaisimme niistä... huonoista puolistakin etsiä jotain hyvää ja kehuisimme toisiamme niistä hyvistä puolista...

Ystävät ja rakkaat

2010-01-15T15:48:00.000-08:00

Kaipaan kovasti kauempana asuvia ystäviäni...
Tällä kylällä ei turhan paljon ole samanhenkistä porukkaa kuin minä. Muutaman uuden ystävän olen tässä lähiaikoina saanut. He eivät silti korvaa vanhoja ystäviä jotka ovat muuttaneet täältä pois. Onneksi on netti ja puhelin...

Lohtua tuo toki sisarukset ja heidän puolisonsa ja lapsensa :)
Kuulin vasta että rakas siskoni, hänen miehensä ja heidän lapsensa muuttavat samaan taloon asumaan kuin minä ja tyttäret, se tuo paljon lohtua ja helpotustakin (puolin ja toisin) arkeen. Siskon tytär ja tytärpuoli sekä minun tyttäret kun ovat kavereita keskenään, niin voi halutessa vaikka "vaihtaa" nuoremman lapsen siskon vanhempaan tai vanhemman tyttären siskon nuorempaan, pariksi tunniksi tai päiväksi, miten nyt vain sovitaan. Byjamabileitäkin on mukava järjestää sitten kesällä, sinne voi oikeasti hilpasta pyjamat päällä :D
Sisko voi siivoilla silloin kun minä olen kaikkien lasten kanssa pihalla tai toisinpäin.

Tekeleitä

2010-01-09T18:16:00.001-08:00

Tässä tyttöjen huoneen kattovalaisin. Sain varjostinrungon eräältä vanhemmalta mieheltä jonka silloin tällöin tapaan sattumalta kirpputorilla, lahjoitti näitä minulle 6kpl. Vaaleanpunainen kangas oli ennen suihkuverho ja taisinpa käsin ommella ja tehdä siitä varjostimen mallisen. Ompelin siihen rikkoutuneesta rannehelmikorusta nuo helmet koristeeksi, vielä olisi tarkoitus tuunata tätä lisää, oli vain kiire saada tytöille joku valaisin tuonne prinsessahuoneeseen.

Tämmöinen joululahja löytyi erään pienen pojan paketista <3 Tein tyynyliinan vanhasta lakanakankaasta, minkä todennäköisesti olen joskus ostanut kirpparilta, kuvan aiheeseen helpottavaa aihetta löysin lasten värityskirjasta. Piirsin ja väritin kangastusseilla. Silitin kuvan kiinni.

Viimeisellä viikolla työssäoppimispaikallani tein töissä taulun. Pohjana oli säkkikangas, johon huovutin neulalla tämmöisen maiseman :D Kehystin työn vielä puupuolella samassa toppipaikassa. Hauskaa oli, vaikka kaikki mitä tein oli aivan uutta.

Tässä mekko minkä tein itselleni, kun ei ollut löytynyt sopivaa ihanaista juhlamekkoa. Kävin parissa hääjuhlissa, vaikka mietinkin että rohkenenko... Kankaana oli yksi yksinäinen verho. Juuri ja juuri riitti, mutta lisäsin pikkuiset hihat valkoisesta lakanasta :D

Tässäpä matto minkä "tekaisin" parissa viikossa. Äitini rakensi talon ja pyysi jos autan sisustuksessa... tämä tulee mummolan lastenhuoneeseen, ehkäpä teen toisenkin. Tämä on melkein kolme metriä pitkä ja n.90cm leveä, kuvassa näkyy vain keskimmäiset raidat :)

Voi elämän kevät.

2009-10-31T14:14:00.000-07:00

Nyt oli sitten niitä päiviä kun olis kannattanut nukkua se kokonaan. Olin siis suunitellut siivoavani ihan kunnolla tyttöjen huoneen, kaappeja myöten, sitten abc:lle syömään ja vähän vielä imurointia ja luutuamista... Mutta,

Aamu alkaa aina kahvilla, paitsi tietysti tänään. Toinen silmä puoliksi auki kaavin tyhjää tupperin kahvipurkkia ja ihmettelin miten niin huonosti kauha osuu kareksiin, mutta voi mikä hirveä pettymys, kun huomasin kahvin loppuneen. Joku toinen oli vissiin keittänyt viimeiset, kun en sitä muistanut, yleensä SE on niitä asioita mitä muistan kaupasta ostaa. Ei voi mitään... pyörin ympyrää parisen tuntia, saamatta oikein mitään aikaan, muuta kuin hirveän päänsäryn... Sitten oli jo pyydettävä kahvia pikkusiskolta (joka asuu n.300m päässä) hänpä olikin lähdossä liikenteeseen ja tarjoutui tuomaan pikkuisen poroja. Ihana sisko <3

No kahvi auttoi käynnistyksessä... Tyhjensin yläkaappia myöten kaikki tyttöjen vaatekaapit. Nuppunen tosin keskeytti hommat joka veedes minuutti, vähintään. Pyysi vettä, tai tuli näyttämään meikkauksia (mistä lie löytänyt jotain vanhoja meikkejäni) joita sitten pesinkin kolme kertaa pois naamasta... Neiti porkkanainen HALUSI pelata tietokoneella tietysti koko päivän, ja vaikka on sovittu vain puolesta tunnista se meinaa lipsua näin viikonloppuisin, kun äidillä on muuta puuhaa. Ja voi ei, se on niin MAAILMANLOPPU tuolle meidän torniin teljetylle prinsessalle, kun ei se käykään, että siitä syntyy kamala riita, äiti ottaa vastaan nyrkkejä, potkuja ja käsiin osuvia tavaroita, ennen kuin mamma ottaa prinsessan tukevalla otteella ja kantaa arestiin rauhoittumaan.

Se aresti paikka oli ennen eteisessä, mutta nyt siellä alkaa olla jo niin kylmä että täytyy keksiä uusia paikkoja (luultavasti se tulee siihen käytävän pöydän päälle, kunhan se on siivottu) tänään laitoin hänet sängylleen ja sanoin että voisi vähän vaikka nukahtaa samalla kun rauhoittuu. Hyvin se sitten rauhoittui, varsinkin kun pikku nuppunen ei enää käynyt lällättelemässä... silloin se taisi mennä taas pesemään käsiään (ja hihojaan) tai naamaa (ja paitaa). Se on nimittäin melkoisen tarkka perushygieniastaan :S käyttää aina saippuaakin. Samalla tulee pestyä lattiatkin... Voi kun olis muistanut sen eilen Siskon luona XD. Pesut tulee tehtyä ainakin sen 15 kertaa päivässä.

Alkoi olla jo kello sen verran että alettiin pukeutumaan abc:lle syömään. Mutta voi ei, kännykkä on hukassa. Muistin että nuppunen leikki sillä vähän aikaa sitten, ei se kaukana voi olla. Mutta ei pieni osaanut kertoa missä se on.
Naamakirjaan... onko sellaisia ystäviä paikalla ketä vois pyytää soittamaan. Kolme tuntia melkein meni hukkaan etsiessäni puhelinta... Känny oli vielä piippauksella ja ilman värinää, joten ei mitenkään helppo tehtävä. Vihdoin eräs ihana ystävä lupautui soittamaan hälyjä niin että puhelin löytyy, siellä se oli, prinsessa käsilaukussa minne nuppunen oli sen laittanut... Heti kun otin laukun käteen, nuppunen sanoi leveä hymy ja sädehtivät silmät kasvoillaan "sinne mää sen laitoin" JUST! Hyvä se sitten on muistaa...

Mutta onneksi päästiin vihdoinkin lähtemään syömään. Päästiin abc:n pihaan, huomaan Nuppusen nukahtaneen, päätän kaivaa kortit siis taskuun valmiiksi että saa pikkunen heräillä sylissä rauhassa, mutta mitä ihmettä... kortteja ei löydy. Ne jäi kotiin, nyt sen muistan. Nehän on siinä lannelaukussa... Ja eikun penska takaisin istuimeen, toinen toiseen, mahassa kurisi jo kunnolla. Kiidettin kotiin hakemaan kortit.
Sitten taas matkaan. Saatiin tilattua, saatiin syötyä, tuntui että tästä se päivä taas alkaa. Lapset sai leikkiä sisällä leikkipaikassa, varmasti oli hauskaa, kunnes e p ä i l y t tä v ä hervoton nauru kajahti ilmoille, voi ei, nuppunen on elementissään. Riehui leikkipaikassa seinästä seinään, mitään se ei kuule. (leikki paikka on nelion, ympyrän ja kolmion muotoisista "patjoista" tehty linnoitus) Kutsuin tytöt luokseni että päästään kauppaan. Mutta mitä vielä, nuppunen ei ole kuulevinaan, juoksee sukkasillaan ympäri ruokailusalia, naura räkättää ja vauhti kiihtyy. Onneksi saan neidit kiinni ja saan juuri ja juuri ujutettua kuomat jalkaan. Mars abc:n markettiin.

Siellä typykät kehittävät riidan aiheesta "kumpi saa kantaa koria". Riita ratkeaa kun totean että kauppaan ei mennä ennen kuin kori on molempien kannettavana. Leipä, liha ja maitohylly menivät vielä hyvin, mutta sitten, jokin taas napsahti , niin että nuppunen päätti lähteä omille teilleen... Voi että oli työ olla häpeämättä ihmisten nähden huomaamattomasti kun neiti juoksi hyllyjen välissä, nauroi ja lällätti. En viitsinyt montaa kertaa kutsua, vaan menin kassalle ja yritin toimia normaalisti. Sain ostokset maksettua, kun näen sivusilmällä Nuppusen heittelevän juustokönttiä käsissään ja sitten jo pitkin lattiaa :O Ei se auta, pakkasin ostokset ja värväsin Porkkanaisen vahtimaan ostoksia kun nappasin Nuppusen kiinni ja ohjasin (aika ärsyyntyneenä jo) viemään juuston hyllylle. Ihme ettei kukaan pysäyttänyt ja käskenyt ostaa juustoa (mitä en todella halua ostaa) Vaikka Nuppunen huusikin koko matkan autolle "ai jai jai sattuu sattuu" kun pidin kädestä kiinni, niin ettei penska enää karkaa...
Niin kai ne sitten olivat vain tyytyväisiä kun tämä ihana perhe poistui paikalta...

Yritä nyt edes mennä nukkumaan tänä yönä!

2009-10-16T14:05:00.000-07:00

Enkä varmana mene!

Huh huh mikä päivä työssäoppimis paikalla, en saanut juuri mitään aikaiseksi, johtunee viimeyön valvomisesta. Ompelin patalappuja (ompelin ja purin, ompelin ja purin ja sain sitten tehtyä) ja patakintaita, se oli niin hankalaa, sillä täyteosa oli pari senttiä leveämpi kuin vuori- ja päälikangasosat. Ja en tietenkään ensin uskonut että siitä on niin kamalasti haittaa, jos ompelen ne kuitenkin yhteen, en uskonut että ohjaajani olisi tahallaan tai vahingossa leikannut e vääränkokoisiksi, luulin että joku tarkoitus siinä oli...

Joopa joo, kauhea möykky siitä syntyi, lopputulos näytti enemmän loppuun hakatulta nyrkkeilyhanskalta kuin patakintaalta. Ei kai siinä sitten muu auttanut kuin purkaa koko luomus ja aloittaa miltei alusta. Purin sen täyteosan kokonaan ja leikkelin reunoilta pari senttiä pois, ompelin kiinni uudestaan. Sitten aloin sovittaa paloja yhteen ja kun tuli yhteen ompeleisen aika alkoi jalat vispata aivan mahdottomasti... Aloin väsyä, tiesin sen, ja hermostua, kun aikaa meni niin paljon hukkaan. (tästä oppimisjaksosta tulee arviointi) Kävin siinä sitten vähän vessassa ja juomassa, lähdin ajelulle kotiin, söin lounasta kotona ja palasin töihin. Jalat olivat hieman rauhoittuneet.

Sovitin palat sisäkkäin ja näytti paljon paremmalta, ompelin vuorin ja täytteen yhteen, hyvin meni. Kahvitauko tulikin yllättäen tunnin aikaisemmin. Sitten päälikangas vielä niiden päälle ja siinä taas sähläsin... No eikun ottamaan rakas ystäväni RATKOJA esiin ja purkamaan. Ompelin uudestaan. No niin, joko nyt meni hyvin? No EIPÄ TIETENKÄÄN, uudestaan purkamaan... Ja arvatkaa, kun huomasin että taas meni pieleen, mitä mieleni teki tehdä sille saakutin kintaalle... Heittää se sinne pakan (kintaita valmiiksi leikattuna, samalla tavalla jo n. 20paria) alimmaiseksi ja unohtaa se sinne. Ehkä vähän sytytysnestettä ja tulitikkua perään... Taas vähän kahvia rauhoittimeksi.

Loppujen lopuksi otin silmäneulan ja lankaa ja ompelin pilalle menneen kohdan käsin. :) Eikä varmasti kukaan huomaa mitään, ja jos huomaa, voin ihan vaivihkaa ostaa sen parin itselleni tai joululahjaksi vaikka mummille.

Onneksi on edessä reilun viikon loma. Voin rauhassa ladata akkuja. Viikkojen sairastelu ja valvominen on taas kuluttanut voimat loppuun.

Ihana ystäväni tarjosi ruoan, jonka minä valmistin ja ystävä sitten tiskasi tiskit <3 PÄÄ oli niin kipeä ystäväni sääli minua ja niin sain vielä ottaa pienet tirsat ennen kotiin lähtöä, kun hän paimensi meidän kauhukakaroita. Siis elohopea nuppusta, nirppanokka prinsessa neiti porkkanaista, mahtailevaa maasua ja salama samulia. Siinä on kyllä sellainen jengi josta vielä täällä kylällä puhutaan kun kasvavat teini-ikään.

Mutta se hyvä tässä porukassa on VIELÄ etteivät osaa olla lojaaleja toisiaan kohtaan, kyllä syytetään toista jos jotain tuhmaa tai tyhmää on tehty. Tai sitten he ovat keskenään sopineet kuka syyttää ketäkin, sillä tänään osaksi syöty huulirasva oli neiti porkkanaisen mielestä mahtaileva maasun tekosia, kun taas mahtaileva maasu syytti elohopea nuppusta, elohopea nuppunen syytti salama samulia... että sellaista. Kuka sitten oli syyllinen? No veikkaamme ystäväni kanssa mahtailevan maasun kehoittaneen elohopea nuppusta ottamaan sen, neiti porkkanainen on sen varmasti ominut itselleen ja salama samuli on sen yrittänyt omata myös, minkä seurauksena sisarukset ovat puolustaneet omaa siskoaan ja veljeään ja niin se voide meni pilalle ja rikki....... Onneksi huumorilla selviää.

Mahtaileva ja elohopea varmasti tulevat keksimään kaikenlaisia töllöntöitä ja kepposia porkkanaisen ja salaman päänmenoksi ja kokeiltavaksi. Onneksi olen erittäin tarkkanäköinen ja kuuloni on sellainen että kuulen kuiskinnan paremmin kuin normaaliäänen. Sellainen olen ollut lapsesta asti ja niinpä minua ei ole pystytty huijaamaan juuri koskaan, vaikka aina en asialle tehnytkään mitään, teeskentelin yllättynyttä ja jos kuiskinta oli ollut jotain mistä pettyä, olinkin jo pettymyksen käsitellyt ja niin jouduin hieman teeskentelemään pettynyttä. Osaan myös lukea ihmisten kasvoja ja liikehdintää todella hyvin, tiedän millä tuulella ihmiset on, onko salaisuuksia mielessä tai huolia elämässä...

Minulla on myös aina ollut se kuuluisa "valikoiva kuulo", paitsi että se ei ehkä toiminut niin kuin muilla... Kun muut "valikoivan kuulon omaavat ihmiset" kuulevat jotain epämiellyttävää, he kuuntelevat ja sitten teeskentelevät etteivät kuulleet mitään. Kun taas minä tein niin, että jos asia oli eppämiellyttävä, pystyin olemaan kuulematta loppua, ajattelemalla muuta tai keskityin kuuntelmaan vaikka nurkkien kohinaa.

En siis koskaan valehdellut jos kysyttiin "kuulitko?" Ja vastasin "en"

...yöllä on paras kirjoittaa.

2009-10-15T13:31:00.000-07:00

Saattaa olla että tämä vaikuttaa ihan tavalliselta päiväkirjalta, mutta jos seuraat täällä useammin saatat yllättyä. Meidän elämässä tapahtuu niin paljon yhden päivän aikana. Mutta koska lähimuistini on erityisen huono, en välttämättä muista kaikkia herkullisia yksityiskohtia.

Minulla todettin tiistaina 13.10.2009 ADD. Ja se oli minulle suuri helpotus. Tiedän nyt varmaksi, mistä johtuu että en hallitse kotini järjestystä, joskus on niitä päiviä kun lasten hiukset on vain puoliksi harjattu, tai sitä illalla huomaa miten hammasharja on keittiön pöydällä kuivuneen hammastahnanokareen kera, ja minä kun muistelin pesseeni hampaat aamulla.

Vaatteet, ulkovaatteet mukaan lukien ovat aina lattialla kun tulemme kotiin tai kun illalla nukkumaan mennessä riisumme ne. On se vaan kumma miten sitä ei edes sen vertaa osaa, että kun ottaa takin pois niin keskittyisi siihen hommaan niin pitkäksi että muistaa sen laittaa naulaan asti, MUTTA EI minulla on mielessäni jo seuraava asia (kuten vaikka ruoan laitto) kun riisun sitä takkia, joten takki jäi todennäköisesti siihen eteisen ja keittiön välimaastoon.

Ja kun siellä keittiössä alan laittaa ruokaa, tulee mieleen että voisin vaikka tiskikoneen tyhjentää samalla. No siinä voi laittaa ruokaa ja tiskiä vuoronperään niin kauan, kunnes on tiskarin täyttämisen aika. Sitten menen sitten keräämään astioita olohuoneesta sekä makuuhuoneista, niitä on siellä aina jostain kumman syystä. Ja kun siinä keräilen niitä tiskejä huomaan että voisin vaikka samalla kerätä vähän pyykkejä ja laittaa pyykkikoneenkin pyörimään.

No sitten siinä tiskit toisessa kädessä ja pyykit toisessa haistan palaneen käryä tai jompikumpi lapsista tulee ystävällisesti kertomaan että ruoka kuplii tai että ruoka haisee... :/ Niin siinä juoksen hämilläni keittiöön, pyykit toisessa kädessä ja tiskit toisessa. Mutta ihmeellistä kyllä, kohta käteni ovat vapaat ja voin yrittää pelastaa ruoan. Siinä ruoan kanssa häärätessäni (olen mestari pelastamaan ruokia vaikka ne olisi melkein palaneet) yritän samalla tyhjentää ruokailupöytää, johon on tietenkin jäänyt aamiaisastiat.

Laitan siis taas astioita koneeseen, mietin mihin jätinkään ne olohuoneesta ottamani astiat, lähden niitä sitten etsimään, ja KAS, siinä ne ovatkin sen kauhean romukasan päällä mikä on eteisen pöydällä (keittiön vieressä) otan astiat vien ne keittiön pöydälle ja samalla muistan että että PYYKKIÄ piti laittaa pyörimaan.
Niinpä menen taas siihen romukasalle, otan keräämäni pyykit ja menen kylpyhuoneeseen täyttämään pyykkikonetta. MUTTA pyykkikoneessa on edelliset pyykit märkänä, päätän laittaa ne kuivausrumpuun ja osan narulle kuivumaan.

Mutta avatessani kuivausrummun totean että myös siellä on märkää pyykkiä, unohdin siis aamulla laittaa sen pyörimään. No eipä hätää. Otan tyhjän pyykkikorin ,josta tyhjensin kuivat pyykit sohvalle, ja johon laitan pesukoneesta märät pyykit, ja ne voi rummuttaa seuraavaksi. Laitan kuivausrummun päälle ja alan laittaa uutta pyykättävää koneeseen. En aivan ehdi laittaa konetta päälle, kun tyttäret tulevat marisemaan että on nälkä. Jätän siis kaikki pyykit siihen ja menen antamaan ruokaa rakkaimmilleni.

Mutta voi ei, en siis laittanutkaan niitä astioita vielä ruokapöydältä tiskikoneeseen. Säästäen hermojani , korviani ja aikaa, laitan tiskit vain tiskipöydälle, nehän voi laittaa koneeseen myöhemmin. Onneksi on puhtaita astioita kaapissa :) Syömme hyvällä ruokahalulla jonka jälkeen otan tyttäreltä päälypaidan pois koska se on aivan ruoassa, päätän viedä sen suoraan pyykkikoriin odottamaan pesua. Kylpyhuoneessa huomaan että pyykkikone on vielä lataus valmiudessa, niinpä työnnän sinne vielä likaantuneen paidan ja käynnistän. Kylpyhuoneesta lähtiessä olen kompastua koriin missä oli NE MÄRÄT pyykit koneesta. Niinpä otan korin kainaloon ja lähden ripustamaan pyykkiä telineelle (olohuoneeseen). Työni keskeyttää isompi prinsessa, joka kertoo pikku prinsessan piirtäneen jälleen jalkoihinsa tussilla. Menen siis tarkistamaan tilanteen ja vien tytön pesulle. Pesut suoritettu, mietin että mitähän olin tekemässä. Jokin minut aina vetää herkuttelijana keittiöön, joten päätän kaivella kaapista jotain jälkiruokaa itselleni ja typyköille. Päätän nauttia kupin kahvia, koska ruoan jälkeen aina väsyttää, joten laitan virkistävää kahvia tippumaan. Otan kahvin olohuoneeseen, avaan facebookin ja nautiskelen kahvia, keksiä ja ystävien hauskoja kommentteja ja testituloksia.

Otan kupin ja ajattelin laittaa sen suoraan tiskikoneeseen ja koneen päälle. Keittiöön tullessani huomaan pienet suttusuklaanaamat ja lähdemme pesulle. Pesut on suoritettu, nyt nuppusen perässä keittiöön sillä hän haluaisi lisää jälkiruokaa. Sitten iskee vaatijaan kiukku, alkaa korvia huumaava huuto. MINÄ TAHDON! En tietenkään anna nuppuselleni mitään vaan sanon että menen olohuoneeseen ja neiti voi tulla perässä kun on rauhoittunut. Samalla neiti porkkanainen on valinnut hyllystä prinsessa DVD:n ja vaatii saada katsoa sitä. Siis toinen vaatii DVD:tä ja toinen huutaa keittiössä lisää herkkuja. On siis aika mennä tupakille. Sanon siis rauhallisesti molemmille, että joo, ihan kohta, äiti käy vaan tupakilla.

Tullessani sisälle, on neiti porkkanainen ottanut itse DVD:n hyllystä ja laittanut sen soittimeen. Kun taas Nuppuseni on kiivennyt syöttötuolin avulla jääkaapille ja ottanut sieltä jälkiruokaa, jogurtti on pudonnut lattialle, (se avonainen) ja levinnyt koko keittiön lattialle, ja nuppunen onkin päättänyt että ottaa makkaraa jälkiruoaksi aivan itse. Otan siis nuppusen alas jääkaapista ja lähetän olohuoneeseen makkaransa kanssa. Jotta saan siivota sotkun ilman pikkuapureita... Onneksi neiti porkkanainen osaa jo laittaa DVD:n itse päälle joten saan rauhassa siivota sotkun, nyt kun nuppusellakin on evästä tv:n äärellä. Kun olen siivonnut, otan nuppusen syliin ja katson hetken elokuvaa. Kauan en jaksa paikallani istua, sillä energiaa riittä vielä alkuillasta. Huomaan heti vieressäni puhtaiden pyykkien kasan, minkä aiemmin siihen tyhjensin korista. Ajattelen viikata ne siinä samalla kun tytöt katsovat prinsessoja. Saan viikattua muutaman pienen kasan kun muistan loppuruoan minkä jätin pöydälle pilaantumaan. Äkkiä siis keittiöön laittamaan ruoka kylmään.

Olen jo valkannut astian ruoalle kun huomaan että ruoka on vielä lämmintä, joten se saa jäädä vielä jäähtymään pöydälle. Katson kelloa ja huomaan että kohta alkaa olla iltapalan aika. Päätän siis käydä rauhoittavalla iltatupakilla ennen iltahälinää. Kun tulen takaisin ajattelen vielä tarkistaa neiti porkkanaisen ja nuppusen yövaatteet valmiiksi.

Hyvä että tarkistin sillä huomaan ettei meillä ole puhdasta paitaa neiti porkkanaiselle. Menen tarkistamaan että oliko puhtaiden pyykkien kasassa yhtään yöpaitaa. Eipäs ollut, no seuraavaksi menen kuivausrummulle. Siellä olisi molemmille puhdasta, mutta kuivausaikaa jäljellä vielä tunti. No päätän ottaa pyykit ulos kuivausrummusta ja kuivata vain yökamppeet. Otan väliaikaisesti puolikuiville pyykeille Neiti porkkanaisen kylpyammeen ja jätän yövaatteet rummutukseen ja kävelen keittiöön laittamaan iltapalaa. Tiskikasa kasvaa vain kun tyhjennän ruoka-astiat pikaisesti ruokailupöydältä tiskipöydälle. Iltapalat syöty, lapset juoksentelee sen aikaa kun otan kuivausrummusta kuivat yövaatteet ja laitan unilelut valmiiksi petiin. Iltasatu ja lapset nukkumaan.

Menen olohuoneeseen, istun sohvalle katsomaan jotain sarjaa, ihan vaan siksi aikaa kunnes lapset nukahtaa. Samalla tuupin kuivien vaatteiden läjää vieressäni syrjemmälle, en vain jaksaisi enää viikata. Voin tehdä sen vaikka aamulla loppuun ennen töihin menoa...
Käyn vielä keittiössä hakemassa iltateen ja istun katsomaan lisää telkkaria. Vien kupin keittiöön ja ihmettelen puhdasta kuppia keittiön pöydällä, laitan sen takaisin kaappiin. Takaisin töllön ääreen. Ihana hiljaisuus... Kun alkaa silmät räpsyttää mahdottomaan tahtiin menen iltapesulle, siellä huomaan että ne puolikuivat on vielä kuivaamatta, työnnän ne rumpuun ja toivon ettei ääni häiritse naapureita.

Kun aamulla herään, huomaan että ne MÄRÄT pyykit jäi ripustamatta kokonaan, ja se ruoka minkä jätin jäähtymään, on pilalla... Sohvalla on ne viikattavat... Tiskipöytä on täynnä tiskiä, eikä tiskikonekaan ollut siis päällä. Juon aamukahvia muovimukista ja mietin miten ihmeessä tein sen taas, jätin kaikki kesken...

ps: Aloitin vasta koulun, monimuotoisena viriketoiminnan ohjaajaksi. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun ALOITAN jonkin koulun, mutta nyt toivon että SUORITAN tämän LOPPUUN asti ja saan vihdoin ammatin. Yleensä näin alussa opiskeluissa olen jo sairastunut fyysisesti ja henkisesti sille tolalle että mieleni on tehnyt lopettaa kokonaan, MUTTA nyt :) Tuntuu että jaksan. Ehkäpä ala onkin minulle oikea. Opiskelumuotokin tuntuu oikealta. Aloitin maanantaina työssäoppimisen. Vanhassa tutussa paikassa. Työkeskuksella.